Puputti palaa tutulle MM-areenalle
Kirjoittaja: Andrew Podnieks|01 HELMI 2019
Tuula Puputti toivottaa kaikki tervetulleiksi huhtikuussa Espooseen Naisten MM-kisoihin.
photo: Steve Kingsman / HHOF-IIHF Images
share
Tuula Puputin omasta aktiiviurasta on jo aikaa. Hän joutui lopettamaan jo vuonna 2002. Palava rakkaus jääkiekkoa kohtaan ei ole sammunut.

Tällä hetkellä Puputti toimii huhtikuussa Espoossa pelattavien MM-kisojen pääsihteerinä. Lisäksi hän oli mukana Suomen joukkueen johtoryhmässä alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-kisoissa Japanissa, joista Suomi nappasi pronssia.

Edellisen kerran Suomessa pelatuissa MM-kisoissa Puputti oli itse tolppien välissä pysäyttämässä kiekkoja. ”Se oli iso juttu pelata kotijäällä silloin vuoden 1999 MM-kisoissa. Naisten jääkiekko oli juuri edellisenä talvena ensimmäistä kertaa mukana olympialaisissa ja saavutimme pronssia.”, Puputti muisteli.

”Lajista tiedettiin olympialaisten myötä enemmän ja saimme pelata uudella areenalla. Se oli todella hienoa. Tosin en pelannut niin hyvin kuin olisin halunnut. Sairastelin kisojen alla ja se vaikutti, mutta oli todella upeeta pelata perheen ja ystävien edessä.”
Suomi voitti pronssimitalit vuonna 1999.
photo: Jukka Rautio / Europhoto
Puputti on äitinsä vastuksesta ja pienestä koostaan huolimatta aina halunnut pelata maalivahtina. Veri on vetänyt kuopiolaislähtöisen Puputin jo ulkojääpeleissä maalivahdiksi.

”Lapsuudenkodin lähellä oli pieni lampi, jonka päältä isä aina ajoi lumet, jotta pääsimme luistelemaan. Saimme myös ilmaislippuja peleihin ja rakastimme sitä. Jossakin vaiheessa meille selvisi, että kaupungissa oli myös tyttöjen joukkue. Reilut kaksi vuotta vanhempi siskoni meni mukaan ensin. Minä pääsin mukaan, kun äiti oli kerran työreissulla. Sen jälkeen minua ei sieltä pois saanutkaan.”, Puputti nauroi.

Puputti muistetaan loistavana maalivahtina, ja hän saavutti kansainvälistä menestystä olympiapronssin lisäksi myös kolmella MM-pronssilla. Ura päättyi Salt Lake Cityn olympialaisten jälkeen osin pakon sanelemana, sillä vammat estivät täysipainoisen harjoittelun.

”Oli selkä- ja lantiovaivoja ja kipu oli vaan liikaa silloin. En halunnut pelata, kun en pystynyt harjoittelemaan ilman kipuja. Tekniikkani toimi, mutta en kyennyt kehittymään jään ulkopuolella, koska kivut eivät sallineet harjoittelua. Se oli vaikeaa aikaa.”, Puputti kertasi. 
Salt Lake City 2002.
photo: Gerry Thomas
Pelaajauransa jälkeen Puputti on työskennellyt Jääkiekkoliiton lisäksi myös Suomen olympiakomiteassa, jossa hän toimi asiantuntijana ennen Torinon olympialaisia. Nyt hän on palannut jälleen Jääkiekkoliittoon tehätävään kehittää suomalaista naiskiekkoa. Seuraava iso ponnistus on huhtikuussa pelattavat naisten MM-kisat. 
 
Kisoista on tarkoitus tehdä elämys – niin pelaajille, faneille kuin TV-katsojille. Puputti ei halua, että puhutaan ainoastaan vain peleistä ja mitaleista. 

”Toki tiedämme, että Suomi saa kotiyleisön tuen, mutta haluamme, että kaikille joukkueille tulee sellainen tunne, että heitä arvostetaan ja kannustetaan. Uskon, että saamme hyvin yleisöä kaikkiin otteluihin ja näemme hyvää jääkiekkoa. Kisat pelataan samalla areenalla kuin vuonna 1999, mutta nyt viereen on rakennettu toinen areena, joten kaikki joukkueet ovat yhdessä.”

Puputti on optimisti ja uskoo Naisleijonien mahdollisuuksiin päästä finaaliin. “Meillä on hyvä ryhmä kokeneempia pelaajia ja uskon, että Japanissa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa pelanneista joukkueeseen voi nousta jopa neljä pelaajaa. Holopainen, Vainikka, Vesa ja Laitinen ovat mielestäni kaikki valmiita pelaamaan huhtikuussa.”, Puputti arvio Naisleijonien ovia kolkuttelevia nuoren polven pelaajia.