Juankosken naapurissa, tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta sijaitsevan Säyneisen kirkonkylän keskustassa on Wikipedian mukaan “kotiseutumuseo, urheilukenttä, kaukalo, sivuapteekki, kirkko, nuorisoseurantalo ja ulkoilmanäyttämö”. 

Museo ja kirkkokin ovat varmasti tärkeitä, samaten apteekki ja nuorisoseurantalo, mutta jos Tanja Niskaselta kysytään, muutaman tuhannen asukkaan Säyneisen paras paikka on jääkiekkokaukalo.

– Isoveli pelasi jääkiekkoa ja seurasin häntä sinne ulkojäille, kunnes noin kymmenvuotiaana liityin ensimmäiseen joukkueeseeni, Juankosken Kuohuun, Niskanen kertoo. 

Into oli kova, toteaa myös Tanjan isä, Ari. 

– Eihän sitä voinut kieltää. Aluksi menimme ulkojäille, sitten Siilinjärvelle ja siitä KalPan naisiin. Semmoista polkua tässä on poljettu ja monta reissua heitetty. On tässä hommassa nähty iloa ja surua, isä kertoi Ylelle viime keväänä olympiaturnauksen jälkeen. 

Muutamaa vuotta myöhemmin Niskanen siirtyi Siilinjärvelle ja siitä APV:n naisten joukkueeseen ykkösdivisioonaan. Isokokoinen sentteri teki 17-vuotiaana 11 ottelussa 26 maalia, ja nappasi kolme syöttöpisteettä. 

– Siirtyminen naisten joukkueeseen meni ihan sujuvasti, Niskanen toteaa tyynesti. 

Nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin, Niskanen on kaksinkertainen MM-pronssimitalisti ja olympiamitalisti viime talvelta. 

Vaikka Niskasen ura on ollut komea, se ei ole ollut aivan piikkisuora. Toki Niskanen oli ollut alle 18-vuotiaiden maajoukkueen vakiokalustoa kaikkien kolmen mahdollisen kauden aikana. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 17-vuotiaana ja pelasi kausilla 2008-09 ja 2009-10 sekä alle 18-vuotiaiden että A-maajoukkueessa ja 2011 voittamassa MM-pronssia. 

– Naisten maajoukkue oli ollut koko ajan tavoite ja koska olin nuorten maajoukkueessa, se oli myös realistinen tavoite, hän muistelee. 

Mutta sitten tapahtui jotakin. Vuonna 2014 jääkiekko ei enää ollutkaan hauskaa, tai ainakaan yhtä hauskaa kuin se oli ollut. Niskanen ei löytänyt enää motivaatiota ja vaikka hän oli pelannut maajoukkueessa 15 ottelua kaudella 2013-14, seuraavalla kaudella hän pelasi yhteensä vain 17 seuratason ottelua ja niistäkin kymmenen naisten Mestiksessä pienen tauon jälkeen. 

– Kaipasin vähän uusia tuulia. Olen [pelannut KalPassa] jo, oliko yhdeksän vuotta? Motivaatio oli hakusessa, Niskanen pohti Ylen haastattelussa tammikuussa 2015, kun hän teki paluun kaukaloon Lapinlahden Luistimen paidassa. 

Ringetessä kaiken voittaneen ja jääkiekkoon vaihtaneen joukkueen mukana Niskanenkin löysi kipinän uudelleen. Hän pelasi kauden Jyväskylässä ja teki 25 runkosarjan ottelussa 28+24=52 tehopistettä ja kuudessa pudotuspeliottelussa 6+1=7 pistettä, kun Jyp voitti SM-kultaa. Niskanen valittiin 2015-16 kauden päätteeksi liigan parhaaksi hyökkääjäksi. 

Ja motivaatiosta kertoo parhaiten se, että kun Jypin naisten joukkueen toiminta päättyi, armeijassa ollut Niskanen siirtyi takaisin Kalpaan, mutta harjoitteli viikot Jyväskylässä poikien joukkueen kanssa. 

Niskanen työskentelee Puolustusvoimissa, mutta kaukalossa hän vastaa KalPan hyökkäyksestä. Tällä kaudella joukkueen kapteenina toimiva Niskanen teki Naisten liigan alkusarjan 18 ottelussa 24+40=64 tehopistettä, ja ylemmässä jatkosarjassa kuudessa ottelussa kymmenen tehopistettä. 

Maajoukkueessa Niskasen rooli on kuitenkin hieman toisenlainen. 

– Tosiaan rooli maajoukkueessa on aika erilainen, mutta olen tottunut siihen, että maaleja ei tule Liigan tahtiin. Toisaalta, vaikka seurajoukkueessa minulta odotetaankin tehoja, omat vahvuuteni ovat aina olleet ennen kaikkea kahden suunnan pelaamisessa. 

– Itse pidän työntekoa omana vahvuutenani ja se pysyy mukanani myös maajoukkueessa. 

Kuten lähes kaikki pelaajat, Niskanen puhuu kotikisoista yleisellä tasolla, kunnes kisajoukkue on valittu. 

– Kotikisat ovat naisten jääkiekolle hyvä mahdollisuus, kun turnaus tulee näin heti olympialaisten jälkeen. Olympialaiset ovat tietenkin oma lukunsa, mutta kotikisat ovat Suomelle melkein yhtä tärkeä tapahtuma ja itselleni selkeä tavoite olla siellä mukana.

Ja sen toteuttamiseen hänen ei ole vaikeaa löytää motivaatiota.